Äitillä oli syntymäpäivä. Synttärikaakkutoiveesta kysyessäni sain vastauksen, että kaakkua ei saa tehrä, kun on pikkasen muutaki hommaa. Kyllähän tollanen puhe pistää kakuttamaan!! ..Joten pojan puolentoista tunnin päikkyjen aikana tein henkilökohtaasen kakkuenkkani ja toteutin pikasen muumimammakaakkelin. Pohjan toki paistoin jo ennen päikkäreitä. Ei muuta kun tuumasta toimeen; pikanen hahmotelma paperille ja hommiin.
Siinä hän nyt juoksee vielä nahkaa vailla. :)
Totesin, että extempore-kaakkujen huono puoli voi olla se, että värkkiä ei välttämäti ookkaan niin paljon kun tarvis. Niin kävi nyt ja juuri ja juuri sain valkosen sokerimassan piisaamaan mamman ruhoon ja kyllähän se kuultaa läpi, koska on ohutta kuin silkkipaperi. Essu saikin sitte käänteiset värit, koska punasta kyllä löytyi kaapista.
Poika heräs päikkäreiltä juuri kun sain loppusilaukset tehtyä. Mikä ajootus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti