Rakas keskimmäisemme täytti neljä vuotta. Nuoren neidin fanituksen kohteisiin kuuluvat (Robinin lisäksi) mm. Hevisaurukset, Risto Räppääjä, Shrek ja iki-ihana Rölli <3 Jo melkein vuoden pikku-emäntä onkin selittänyt seuraavan kakkunsa teemaa:"Semmonen kakku että minä oon siinä Nönnin sylissä!". ..Pidettiin sitten tietenkin Rölli-synttärit <3 :)
Heti kärkeen on valitettvasti taas mainostettava miten kakun teossa lähes kaikki meni päin seiniä. Olen tyytyväinen ainoastaan kakun ulkonäköön, mikä on laiha lohtu siihen nähden, että pohja(ns."sienikakku", jota en aiemmin muotokakkuun ole kokeillut, enkä myöskään toiste kokeile..) jäi jostain syystä aivan saiiiiraan kuivaksi ja mureni kertakaikkiaan käsiin, puhumattakaan uusista täytekokeiluistani, jotka menivät vähintäänkin päin anaalia. *syvä huokaus*
Liivatetta olen käyttänyt vain pari kertaa, eikä se ole suurempia hankaluuksia tuottanut. Itse kuitenkin välttelen lihan syöntiä, joten ajatus sian nahasta kakussa ei varsinaisesti kutkuttele makuhermojani. Halusinkin siis vihdoin kokeilla agar agaria, pitkään siitä pelolla haaveiltuani. Niin..no tämä kokeilu nyt ei ainakaan hälventänyt pelkojani tuota tomua kohtaan. Yritin hyydyttää sillä juuri keittämääni puolukkamehua. Luin jostain että happamat tuotteet ovat haasteellisia hyydytettäviä agar agarilla (JES! Hyvät lähtökohdat vasta-alkajalle!) noin ylipäätäänkin, mutta päätin olla varovainen. Tarkoitus oli koittaa tehdä puolukkaista valkosuklaamoussea. Herkullista siitä tulikin, vaikka koostumus olikin moussesta kaukana. Harmi vaan kun litkuilla on taipumusta olla sopimattomia täytekakkujen väliin. Seuraksi ensimmäiselle onnettomuudelle päätin tehdä maitosuklaamoussea. Helppoa homma! ..tai ei sittenkään. Siinä kettuuntuneena (ja vielä kuitenkin puolukkamönjän jähmettymisen toivossa eläen) agar-sotkuja siivoillessani meinasin totaalisesti ryssiä toisenkin moussen - kaatamalla sulan suklaan kylmään vatkauskulhoon. Ei sitten käynyt pienessä mielessäni, että jässähtäähän se, eikä siihen nätisti enää mitään seata sen jälkeen. Ruma sana!!
Kuorrute sentään onnistui, mikä loi toivonpilkahduksen tulevaan kakunkokoamistyöhön. Ihmeen hyvin se luonnistuikin - pohjan murenemisesta huolimatta - eikä työn loppuvaiheessa uusia katastrofeja enää sattunut. Kuivaksi pohja kuitenkin jäi, vaikka pelkäsin kostuttaneeni sitä jo liikaakin. Mielestäni mikään ei voi kakussa olla pahempaa kuin kuivuus, joten valitettavasti tästä tuli omaan suuhuni huonoimpia koskaan tekemiäni kakkuja. Harmillista. :( ..MUTTA!! Olisittepa nähneet kakkua monta päivää odottaneen sankarin ilmeen juhla-aamuna, kun tuotosta tottakai piti jääkaapista vilauttaa. Se naama olisi saanut kulhoon jässähtäneen suklaankin sulamaan <3
 |
| Sylissä olemista pyydettiin, mutta halaukseen äiti päätyi. Onneksi se ei tuottanut pettymyksiä. :) |
 |
| Ikä on tuonut Röllillekin muutaman lisäkilon. ;) |
 |
| Suosikkikohtani: jalkapohja ja varpaat, sekä pieni kumisaapas <3 |
 |
| Tässä lojuu pikkutytön pyllistykseksi naamioitu kasvis-voileipäkakku. :) |
 |
| ..ja tässä Röllin berberiä esittävä kinkku-voileipäkakku. ;) Muina tarjoiluina oli mm. lasten kanssa leivottuja omenapullia/muffinsseja, jotka oli ihan sairaan hyviä, sekä itse tehtyjä lihapullia, kasvistuulihattuja ja mantelista puolukkapiirakkaa, sekä anopin leipomia pikkuleipiä. :) |
"Minä haluan syödä mun pään!", ilmoitti sankari.
Ja niin hän söikin, tuo äidin pikku herkkusuu <3
